maanantai 13. toukokuuta 2013

Kallioita ja karvakukkia















"En tykkää istua tämän kusiaispesän vieressä mallina."



















On todella nautinto kulkea koiran kanssa Salpausselällä. Lähiympäristöstä löytyy paljon erilaisia kallioita ja harjumuodostelmia.  Raparyöppäitä eli rapakiviä on paljon. Luontoretket ovat yhtä ilotulitusta. Aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa.

Mutta ensimmäiset korvasienet tältä alueeltä löysin vasta eilen :) 


















Tämän kalliomuodostelman lähellä olemme joskus aiemmin käyneet. Runsas kasvillisuus peitti näkyvyyden ja vasta nyt Bellan kanssa pääsimme tutustumaan paikkaan paremmin.
























Kallio on rapautunut ja siinä oli useita halkeamia. Kallioimarre kasvaa kauniina kallion kyljestä.



















Rakoihin katsominen on pelottavaa. Siis kamera käteen ja poks! kuva. Näytöltä uskaltaa helpommin katsoa, mitä kallionkolon syövereissä piileksii. Yleensä ei mitään.


















Hyvin pienen hirvenpojan murskaa. Ajattelin löytäneeni todella vastasyntyneen hirven jätöksiä. Sainkin kuulla, että alueella liikkuu myös peuroja. Oh! Niitä, kun pääsisi näkemään. 


































Ihan kuin lapissa.


















Riittääää jo! Asiaaaan!


Siis kukkiin. Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis. Alueemme nimikkokukka, ettäs mie tykkään.

Ihana naapur kävi eilen esittelemässä paikat, joissa kaunokaisia kasvaa. Tiedän pari muutakin paikkaa, mutta näitä en olisi omin avuin löytänyt.






Kangasperhonen  Callophrys rubi, vihernopsasiiveksikin mainittu.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mettyytä

Muutamina päivinä on tullut rymelehdyttyä metsikössä. Tekee sielulle ja kropalle hyvää. Tällä iällä jo ymmärtää, ettei kaikkea kannata laittaa suuhun...


Pöpeliköstä löytyi jonkun lintueläimen maalliset jäänteet. Yksi sulka oli otettava mukaan. Ensin se kulki kameralaukun sivutaskussa, mutta näytti möyhääntyvän reissun aikana tuusan nuuskaksi. Siis sulka hattuun. 

Minkä linnun sulka mahtaa olla kyseessä?

Naapurin mielestä kaukaa katsottuna näytti, kuin olisin kantanut yksipiippuista haulikkoa selässä. Sulka lippiksen takaosassa. Tähtäilen elukoita vain kameralla, heh. Kylälle muutettuamme olin kauhuissani, kun tussariäijiä kulki kylänraittia. Nyt se ei enää säikytä.

Näsiä eli riidenmarja, Daphne mezereum. Myrkyllinen! 

Lapsena pikkuserkun kanssa löysimme ennen näkemättömiä, "erikoisia" ja kauniita kukkia. Äitienpäivän kunniaksi tietenkin päätimme viedä kauniit kukat äideillemme. Yritimme katkaista kukkaa, huonolla menestyksellä. Hirmuisen sitkeä varsi. Päätimme purra varren poikki. Vuorotellen purimme vartta ja syljeksimme. Iso urakka! On nimittäin erinomaisen pahanmakuinen kasvi, puuvartinen ja erinomaisen myrkyllinen, kuten tulimme nahkoissamme tuntemaan. Kummallekin äidille piti saada oma kukka...

Mettyyreissumme jälkeen vanhempamme ihmettelivät, kauniit kukat maljakoissaan, mikä tyttöjä vaivaa. Miten kummallakin on pamahtanut sama tauti yhtäaikaisesti? Kummallakin kuumetta, oksenneltiin ja ripuloitiin. Joku hoksasi näsiän...ja pakkohan se oli tunnustaa, että purtiin varret poikki. Melko vetämätön olo oli, kieltämättä. Saimme todennäköisesti Samariinia tai asperiinia, nehän auttavat vaivaan, kun vaivaan. Nykyään lapset lähettettäisiin pilliautolla lasarettiin.