Koira ja korento

Jaahas. Piti koiran kanssa käydä katsastamassa hakkuaukeaa muutama aika sitten.

Ällistyttävää. Ei yhtäkään sientä!

Yhtäkkiä ympärillä alkoi ympäristön karuudesta huolimatta tapahtua. Helikoptereita!
Isot sudenkorennot pöristelivät ympärillä ja välillä kisailivat keskenään. Muutama kuva tuli roiskittua ilmaan, ilman yhtäkään onnistunutta kuvaa kohteesta.

















Lähdimme pois, mutta pakko oli palata takaisin. Ei pirulaut, pakko saada edes yksi onnistunut kuva noista uljaista muisnaisaikojen jäänteistä. Olisihan ollut mahtavaa hirmuliskoin aikaan nähdä metrin siipivälillä lennelleitä korentoja, sillä vielä nytkin tekevät vaikutuksen koollaan ja värikkyydellään.

Kirjoukonkorento Aeshna cyanea. Naaras asetteli muniaan kahteen eri kohtaan metsäkoneen jättämien jälkien väliin jäävälle maakaistaleelle.

Juuri sille paikalle, jossa koira oli hetkeä aiemmin kuivatellut itseään nautinnollisen maauimalakäynnin jälkeen.

Vatukoita, pikkuaurinkoja ja perhosia

Ei meinannut karhunvatukoiden ja tyrnien keräämisestä tulla mitään. Ympärillä pärräsi mitä mielenkiintoisimpia kuvattavia, perhosia ja sudenkorentoja.

 Raisa, pullea tyrnimarja. Nyt pakasteessa.

Gammayökkönen Autographa gamma.
Ihastuttava päivällä lentelevä yökkönen herkuttelemassa samettiruusulla.

Nokkosperhonen Aglais urticae

Toukkana nokkosella viihtyvä perhonen. Kaunokaista sai ihailla Etelä - Karjalassa, 14.9.2012. Nokkosperholaisten myöhäisempää satoa, imuttamassa ikiviuhkon mettä jaksaakseen talvehtia.

Metsä

Syksy. Ah, ihana syksy.

Yllätys. Metsiköt ovatkin kadonneet ja tilalle on tullut hakkuuaukeita. Onneksi sysimetsiä ja muita metsälämpäreitä vielä riittää koluttaviksi. Niissä kasvavat sienet.

Violettiseitikki, Cortinarius violaceus. Jalassa näkyy kanelin väristä itiöpölyä, samoin kepulan päällä sienen alla. Sieni asuksi nuorehkossa kuusikossa. Paikalla on vieläkin näkyvissä metsäkoneen tai rattorin mentävä aukko ja umpeen kasvaneet koneen jättämät urat.

Ilmeisesti kuvia olisi pitänyt käsitellä, jotta niihin olisi saanut näkyviin oikean värin. Nimenomaan väri kiinnitti huomiota matkan päähän. Seitikin väri on livenä kerrassaan upea, heleä, syvä violetti. Jalka on hauska nuija. 

Nuijasieniä, joku lajike? Olisin ikikiitollinen, jos joku tietäsi, mitä nämä ovat? Ne ovat noin 5 - 6 cm korkeita, hieman läpinäkyviä pätiköitä.

Kasvupaikka on aarnimetsä, sellainen mitä aarniometsällä ymmärrän. Koskemattoman näköistä aluetta, Etelä - Karjalassa.

Nuijien löytöpaikka. Siinä on koirallakin ihmettelemistä, pystysuoran kallion korkeudessa. Paikassa on tunnelmaa.

Alempaa, nuoresta kuusikosta, löytyi sinappihaperoita, Russula ochroleuca. Sienet aiheuttivat riemunläikähdyksen: keltahaperoita. Mutta niiden aika on jo kesällä. Näiden keltaisuus on lämpimämpää, kuin sekaan olisi heitetty pikkuisen punaista. Tarkistus sienikirjasta varmisti asian. Emme keränneet näitäkään syötäviksi.

Aarnimetsissä riittää ihasteltavaa. Vanhalla lakoontuneella rungolla riittää kasvajia ja kaivelijoita.

 

Haarakkaat.

"Ryhmä On heterogeeninen; siihen kuuluu monia sukuja ja heimoja.
...
Ennen katsottiin kaikkien keltaisten haarakkaiden olevan hyviä ruokasieniä. Nykyisin tiedetään, että keltaisia lajeja on monta, ja niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Muutamat lajit ovat enemmän tai vähemmän kitkeriä ja ainakin yksi laji on myrkyllinen.
On siis varminta jättää poimimatta kaikki keltaiset haarakkaat."

Sanovat alempana mainitut Pelle ja Hans.


Olisiko ollut tikka nakuttelemassa tai supikorva eli -koira kaivelemassa. Nallukan kaivannoksi liian pienet säleet, luulisin.

 Jäkäliä? Ja ketunleipiä?

Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis, trattkantarell, lehter-kukeseen

Latinan cantharum: pikari, tubaeformis: trumpettia muistuttava, 

Pelle Holmberg -Hans Marklund, Sieniopas, Otava

Kaverina rattikanttarelleillä on rustonupikas, Leotia lubrica.

Tätä kirjoittaessa radiossa puhutaan Luontoliiton vastustamista, Metsähallituksen tekemistä hakkuista. Jopas osui ajankohtaiseen aiheeseen.

Ah, onkin tullut pyörittyä boreliaarisessa metsässä.

Kivi - ikävä

Touhuan erään ryhmätyön kimpussa ja siihen piti kuvata boxeja.
Niiden kätköistä löytyi joitakin vanhoja tekemisiä.

Kuvaaminen pyörähtikin muisteluiden puolelle.

Vasemmalla fiskbone eli kalanruotoketju, hopeaa.
Muutama hopeaketju -kurssi tuli pidettyä : )

Isoreikäinen ketju on alumiinia. Aloitimme mökin tekemisen vuonna 2007, josta perustuskuvat aivan blogin alussa.
Sähkölaitoksen mies tuli vetämään sähkökaapelin mökille ja siitä jäi n. metrin hukkapala. Heti kimppuun!

Kaapelista muovikuori pois ja sisältä löytyy mitä ihaninta materiaalia. Jokainen alumiinilanka on muotoutunut, kuin niitä olisi tarkoituksella paukuteltu epätasaisiksi.


Kivet boxipino -kuvassa alhaalla. Ah, kivet.

Keskimmäinen työstetty kivi on mökkirannasta. Rantavedessä dyykkaaminen on lempipuuhaa.

Kivi oli valmiiksi neliskanttinen, kiilan muotoinen ja väriltään kellertävä. Siis melko helppo ja nopea työstää, tarvitsi sahata vain kampamaisuus kiveen. Harmi, etten hoksannut ottaa kuvaa siitä "raakana" möykkynä. Ajattelin kiillotuksen jälkeen sen hohtavan aivan keltaisena, mutta läpinäkyvät kvartsimuruset veivät värinä voiton.  Kivi on kvartsiittia, kuten Lapista roudattu, muiden alla oleva, vihertävä aventuriinikvartsiitti. 

Oikean puoleisen oikosarven, fossiilin, olen joko saanut harjoittelupaikasta tai ostanut Ylämaan kivimessuilta. Se on ollut jemmassa niin kauan, ettei voi enää muistaa : )

Hioin ja kiillotin sen uudelleen. Se oli hiottu epämääräisen muotoiseksi. Ja voi himpskatti! Vielä näkyy yksi naarmu. Mielestäni oikosarvisen muoto pääsee paremmin esille symmetrisesti hiotussa kivessä. Korun kasaamisessa voi revitellä ja kikkailla, jos sattuu huvittamaan. Todennäköisesti ei huvita. Simppeli ihminen tykkää simppeleistä muodoista. Ja asioista.

Voitte uskoa, että neljän tunnin metsäkeikka koiran kanssa menee hujauksessa, kun pitää syynänä kaikki hyönteiset, kasvit, maat ja mannut, puista nyt puhumattakaan.

Luontoilu on harrastuksena lyömätön. Kun kekkasin pakettiin vielä vesielementin, niin jo vot! on vapaa-ajan harrasteet plakkarissa. Niin paljon opittavaa.

Yhtä riemukasta eloa muillekin : )

Sataa. Kiviharrastajan paras keruuilma. Nyt näkyy kiven värit, jollaisina ne näkyvät kiillotettuina. Tai no. Ainakin melkein : )

Varastointia

Eräänä iltana ulkona oleva valo näytti erityisen hienolta. Toisessa suunnassa taivas aivan tummana ja toisessa heleän sinisenä.

Siis pihalle.

Vaan mikä otus remmeltää erikoismännyssä, tien toisella puolen?

Aivan mahdottoman kova mekkala
ja touhu käynnissä.


Ääni närhen, räksän ja harakan
sekoitusta.

Oh! Mikä voi olla tuo erikoisen näköinen lintu?

 Männynsiemen suussa. Pähkinähakki!

 Ei ole tuollaisia näillämain ennen näkynyt. Remmeltäjä kuin suoraan sarjakuvalehden sivuilta.

Liekkö tullut Siperiasta, sillä elläinkirjan mukaan saattavat joskus huonoina ruokavuosina eksyä Kaakkois-Suomeen.

 Vai voisiko olla niin onnellisesti, että meidän kylällä on nyt oma hakki.

Kaulakupu pullollaan männynsiemeniä, joita se kohta lähtee viemään jemmaan. Olisipa mukava nähdä tuota toistekin. Pähkinähakki vieraili kylällämme 5.9.2012.

Keruuta riittäsi myös kaksijalkaisille hakeille ympärivuorokautisesti. Tänä vuonna viinirypäleistä tuli hauskan näköisiä.

Koneen hoitoa 2

Kuten aiemmin tuli esille, ruohikon leikkuu jäi kesken leikkurin tehtyä tenän pitkän aikaa piiputettuaan.

Vai ei näy silmän valkuaiset!

Ehdin parturoida nurmikon osittain. Pikkarainen pökkyräinen sileäkarvaisena pysyttelee leikin tuoksinassa ajellulla puolella. Bella pidempi karvaisena nauttii pidemmästä heinikosta.

Koneen korjauksen ajan ne pitivät showta yllä. Aloitin illalla ja seuraavana päivänä homma oli tehty.

Näitä tarvitset, varaosien lisäksi:

Rätei ja lumpui. Vanha paita on hyvä. Suikaloi se sopivan kokoisiksi lapuiksi. On hyvä, jos kankaasta ei irtoa nukkaa. Jos sattuu olemaan pitsipaita, aina parempi. Yläosasta voi vielä tehdä jotain. Puhtaita rättejä tarvitaan osien puhdistamiseen.

 Hammasharja. Tällä rapsutellaan ensin isoimmat liat ulkopinnoilta.

Kaikenlaisia työkaluja. Joku käy aina johonkin. Tärkeimpänä tästä sarjasta pidän ehkä CRC:tä. Lisäksi käytössä oli mitä hyödyllisin kiintoavainsarja. Sellainen kannattaa hankkia joka huusholliin.

Osia:

Viallisia osia. Kalvo, joka onkin tiivistesarja ja vieteri, mikä on toisesta päästä poikki. Mies kaupassa osasi "kalvosta" kertoa että, joo, tämä on ihan entinen. Käsitin puheesta, ettei konetta enää välttämättä saa korjatuksi. Kysyin varmuudeksi uuden koneen hintaa, jos en saakaan vanhaa konetta toimimaan. Uusi machina, hienouksilla ja samalla moottorilla maksaisi 390 e ja hinta neuvoteltuna 350 e.

Uusi tiivistesarja.

Pakoputki, jota luulin ilmanputsariksi. Onneksi satuin tapaamaan naapurin kaupan pihalla. Hän sanoi, että tuota ei tarvitse vaihtaa, vaan ilmanputsari.

 

"Turha kalikka." Tätä ihmettelin purkaessani. Tyhjä, jonnin joutava kalikka. Se on ilmanpuhdistaja, joka oli aivan totaalisen tukossa.

Uusi suodatinsieni.

Verstas.

Vaihdetaan uudet osat paikoilleen ja kasataan kone samassa järjestyksessä.

Toimenpiteet:

• purkaminen
• uusien osien hankinta
• sytytystulpan putsaaminen tai vaihto, mieluummin vaihto
• bensatankin ja siivilän putsaus, siivilä oli myös aivan roskainen
• kaikenlaisen lian putsaaminen irroitetuista osista, bensalla
• uusien osien vaihto
• kasaaminen
• öljyn vaihto

Heleppoo kun heinänteko!

Vaan onnistuiko?

Kyllä. Kone käy kuin unelma. Naurattaa : D Ja lähtee muuten ensimmäisellä nykäisyllä käyntiin, mitä ei ole tehnyt vuosikausiin.

Tosin uudelle pikkuvieterille en keksinyt paikkaa ja laitoin sen sinne päin, missä sen toinen pää oli ollut kiinni. Osia ei jäänyt yli.

Illalla miehen kanssa naureskeltiin, että kyllä kannatti. Osat ja öljyt maksoivat 29 e ja aikaa meni tuumimisineen ja kahvitaukoineen n. 6 tuntia. Seuraava kone hoituisi jo nopeammin : )

Tietsikoista pysyn edelleen erossa, vaikka kauhiasti tekisi mieli salassa avata huutava kone ja putsata tuuletin. Siinä voisi hymy hyytyä. Kummaltakin : )