Vuoksi

Kaikenlaista ja monella tasolla uutta on koettu. Niistä ehkä myöhemmin.

Tontut treenaavat näin joulun alla erilaisissa sääolosuhteissa toimimista. Jos navigoinnissa tapahtuu joskus virhe ja laskeutuminen tapahtuu hyiseen veteen, on hyvä tietää kuinka tehdään se hallitusti ja erityisesti, kuinka sieltä noustaan pois. 21.12.2012.

Tonttujen ohjaaja näyttää kuinka vajotaan jäihin.

Ja tontut perässä.

Tonttujen haastavin tehtävä. Vedestä nousu jäälle, joka murtui koko ajan alta pois. Tontut kikattelivat ja tuumivat, tätä on päästävä harjoittelemaan lisää.

Näin joulun alla pakkaa kiire ja stressi päälle. Hyisessä vedessä virran vietävänä unohtuu joulusiivoukset ja maalliset murheet. Puku päälle, Vuokseen ja antaa virran viedä vain.


Leppoisaa joulunaikaa! 

Yritän päivitellä blogia hieman napakammin ensi vuoden puolella.

Pöristelee, ampiine 

Rääkkäkää, kiikkikii

Eilen oli mukava herätä kauniiseen linnunlauluun, oikein oiva herätyskello. Pähkinähakki. Ihan hirveä rääkyminen. Äkkiä unet silmistä, vaatteet päälle ja vaanimaan. 

Naapuri ilmeisesti on laittanut pähkinöitä ja niiden houkuttamana ovat pihalla. Kaksi hakkihahmoa pyörähteli puissa. Toinen lensi pallopuuhun, ja söi eväitänsä. Oli vielä hämärää, näkyi vain profiili. Toinen lensi selän takana olevaan pallopuuhun ja kääntyessäni katsomaan, siirtyi se pellon takana olevalle pihalle. Niiden siivistä kuuluu suihke :) Hakit ovat todella lystikkäitä. Olisivatpa ne talven täällä. Pärjäävätkö? Tänään, sipuleiden istutuksen lisäksi, on lintulaudan asennus. Pähkinöitä pitää ostaa. Siemensekoitus on valmiina. Hakki hommissa

Pallopuu, terijoensalava viime helmikuussa. Talvisin se kuhisee pikkuvarpusia. Siksi nimi, linnunlaulupuu.












Aamuhavainnon tehtyäni muistin joutsenbongauksen.
Tässä lähellämme on useana vuonna ollut joutsenpari kuuden poikasen kanssa. Miten voi olla niin monta? Eräänä vuonna näin ne livenä. Sitäpä juuri eilen uksin, lähteäkö etsimään niitä. Siihen olisi venhoa tarvittu.

Hei, ei tällä voi ajella!
Päätin koirankin puolesta, että lähdemme Pohjois-Karjalaan. Matkalla kutostieltä näkyi hirmuinen määrä joutsenia. Auto P-paikalle ja kuvaamaan. Sunnuntaina, aamupäivällä oli onneksi hiljainen liikenne, joten 6-tien ylitys onnistui kätevästi.

Rautalahti, Parikkala.

Vaan minkälainen römmeikkö! Joutsenia ei näkynyt lainkaan, toitotus vain kuului. Yritettiin koiran kanssa mennä rantaan paristakin eri kohdasta, huonolla menestyksellä.

Ranta oli hetteikköä. Siinä oli lakastuneita heiniä ihmeellisinä töttörömättäinä ja niiden välissä vettä. Lähemmäs rantaa mentyämme tuntui, kuin olisimme olleet lautalla.

Prrrrr, äkkiä pois.
En ihan äkkiä muista kulkeneeni niin hankalassa maastossa. Koiralle ei ollut yhtään paikkaa, jossa se olisi voinut olla ja odottaa. Poistuin pettyneenä.

Kotiin tultua katsoin paikan; Parikkala, Rautalahti. Ja lintutorni! Ensi kerralla osaan etsiä sen. 

Määränpäähän päästyämme yli lensi 15 joutsenta. Toitottelivat mennessään: Morjens, maanmatoset! Me mennään nyt, nähdään keväällä! Olimme juuri oikeaan aikaan paikalla. 

Palaajat, 9.4.2012
Ei riitä. Ylilennot. Pitää nähdä kunnolla ja vedessä, ajattelin. Koira hihnaan ja jonkin matkan päässä olevalle vakipaikalle vaanimaan. Valkoisia kaunokaisia ei näkynyt, muuta kylläkin. 

Loppuun natisutettu hetekka. Olisi sen tietenkin muuallekin voinut laittaa. Muitakin löytöjä teimme, niistä oma juttunsa.

Hyvät ystävät

tänään on BirdLifen joutsenbongauspäivä. Oli eilenkin, mutta ei ehtinyt reagoida.

www.joutsenbongaus.fi

Jaa. Nyt pitäisi saada jostain lainaksi vene. Tai jos kuitenkin tyytyisi rantapällistelyyn. Mutta sinnekin on mentävä autolla, sillä matkalla saattaa olla kostean sään pesästä ajamia nallugrenejä. Niitä emme halua bongata.

Joutsenperhe syyskuussa. Yläkuvassa lienee rouva ja teinit. Alakuvassa herra Joutsen.



Ja menoksi! Pitää ehkä lähteä katsomaan kuitenkin noita.

Kävikö nyt niin,

että jäi krookukset tälle vuodelle istuttamatta?

Tuliko talvi aikaisin vai tuntuuko vain siltä?

Metsä on hiljainen, vain jälkiä hangessa. Oravainen pamppelehtinut kiveltä toiselle.

Mustikanvarvut notkuivat vain hetken aikaa sitten sinisenä.




Talven tulossa on karua kauneutta.

Olipa kerran

pikkuinen kissa

ja sen pituinen se.

Koiran kanssa rakastivat toisiaan.

Aina se autteli hommissa, paperin pyörittelyssä ja taulun tuunaamisessa.

Nyt nukkuu Pikkis ikiunta, alla pallopuun.

Häätö ja parempi paikka

Kaunista haikeutta

 Vaahtera. Kuinka kaunis ääni niistä tuleekaan ja hehkuvat ovat värit. Yhtäkkiä on hiljaista, ei kuulu haapojen havinaa, ei joutsenten toitotusta. On syksy.

Muuttomatkan suunnittelijat. Muodostelmaan, hop!

Toinen on vaaleasilmäinen, tavallistako?

Pöllöt

Pöllöilta, 28.9.2012, klo 19 - 24.

Poikkeuksellisesti julkaisen kuvia myös ihmisestä. Lupa julkaisuun on saatu. Mies tekee uskomattoman hyvää työtä tuomalla pöllötietoutta amatööreille.

Saa kommentoida ja korjata, jos on virheellistä tietoa : )

Pienin...

Varpuspöllö Glaucidium passerinum ja Kimmo Martiskainen. 
Varpuspöllö on Euroopan  pienin, voiko noin pientä pöllöä ollakaan.

...ja suurin.

Huuhkaja Bubo bubo, katselee lasisilmillään syötävän näköisiä lajitovereitaan.

Saimme perjantai-illan kunniaksi kuulla hienon esitelmän kymmenestä Suomessa esiintyvästä pöllöstä. Kolme pöllöä, mainituiden kymmenen lajin lisäksi, voi nähdä harvoin hyvällä tuurilla. Me näimme niistä kuvat.

Suomen pöllöt, pienimmästä suurimpaan:

1. Varpuspöllö
2. Helmipöllö
3. Sarvipöllö
4. Suopöllö
5. Lehtopöllö
6. Hiiripöllö
7. Viirupöllö
8. Lapinpöllö
9. Tunturipöllö
10. Huuhkaja
(11. Tornipöllö, 12. Minervanpöllö, 13. Kyläpöllönen)

Jokaisesta pöllöstä oli täytettyjen yksilöiden lisäksi kuultavissa ääninäyte. Pöllöjä ei ollut täyttöä varten niistetty päiviltä, vaan niille oli sattunut joku haaveri tai olivat nääntyneet nälkään huonoina ruokavuosina. Kysyin ja sain vastauksen: nääntynyttä, ihmisten läheisyyteen hakeutuvaa pöllöä ei välttämättä saa pelastettua. Sen elimistö saattaa olla jo niin kuivunut, ettei se pysty sulattamaan ruokaa, vaikka sitä söisikin.

Osa pöllöistä muuttaa muille maille talveksi.  Osa on paikkauskollisia ja osa pöllöistä vaeltaa, kuten pohjoisesta tuleva tunturipöllö. Pöllöt vaeltavat, jos sapuska on loppu tai etsivät itselleen omaa reviiriä tai jos niillä on levoton luonto. Pöllöillä on lajilleen ominaiset silmien värit. Helmipöllöllä keltaiset ja huuhkajalla oranssit "kuin hehkuvat kekäleet".

Helmipöllö oli pöllöillan pääesiintyjä. Verkkoihin lensi "tekopöllön" äänen houkuttelemina kolme yksilöä. Ne saivat hilut kinttuihinsa illan aikana. 

Helmipöllö Aegolius funereus, on vaeltajapöllö ja se on Suomen pöllöistä toiseksi pienin. Suloinen kaunokainen on suomen yleisin pöllö. Saimme kuulla aivan mahtavia kertomuksia helmipöllöjen rengastuksesta. Jos pikkuisenkin on kiinnostusta asiaa kohtaan, kannattaa lähteä mukaan. Kuulosti monipuoliselta harrastukselta.

Sarvipöllö omistaa nimensä mukaisesti "sarvet", jotka se voi myös vetää päätä pitkin.

Sarvipöllö Asio otus

Helmipöllö Aegolius funereus, livenä ei ollenkaan noin rähjäisen näköinen.

Pieni suloinen varpuspöllö Glaucidium passerinum

Vasemmalta oikealle

Lehtopöllö Strix aluco. Mustat silmät, aivan kuin järkyttävillä tyypeillä, jotka tatuoivat silmamunansa mustiksi.

Viirupöllö Strix uralensis, ihanat raidat pyrstössä.

Lapinpöllö Strix nebulosa, varottava menemästä sen pesälle, todella poikasiaan puolustava tapaus.

Tunturipöllö Bubo scandiacus. Täytetyllä pöllöllä on hieman pöllähtänyt ilme. Eläinpuistoissa näkemilläni yksilöillä ei ole noin hämmästynyt ilme. Ne näyttävät taruolennoilta. Olisi mahtavaa päästä näkemään tuollainen luonnossa.

Kuvassa näkyy hyvin takana olevan Lapinpöllön naamataulu, siinä on jännä säteittäinen kuvio. Keltaiset silmät ovat naaman kokoon nähden melko pienet.

Vasemmalla pöydällä, hiiripöllö Surnia ulula, sen voi sekoittaa haukkaan,

 mikä varmasti on tapahtunutkin.

Toinen vasemmalta sarvipöllö ja keskellä kuvaa on suopöllö Asio flammeus.

Muut kuvassa ovat helmipöllö, viirupöllö ja tunturipöllö.

Toivottavasti tulivat oikein : ) Saa korjata, mielellään.

Tästä metsään.

Metsikössä kuului pöllöjen puputusta aparaatista. Sen tarkoituksena oli houkutella vaeltavia helmipöllöjä niille viritettyyn verkkoon.

Verkot ovat kireällä puiden välissä ja  verkosta on muodostunut pussi, 

johon pöllöt tipahtavat. Tämä oli verkossa kiinni ja lähti siitä 

näppärästi irti. Tuohon tarvitaan taitoa.

Rengastaja katsoo pöllon siivistä iän, se punnitaan

ja katsotaan sukupuoli.

Eri kokoisia rengastusmerkkejä. Yhtä merkkiä on maailmassa vain yksi, 

näin voidaan seurata lintujen liikkeitä.

Pienimmät ovat hippiäiselle, suurimmat joutsenille ja huuhkajille.

Tiedot kirjataan tarkkaan.

Rengastus tehdään lintua varoen.

Kohta vapauteen lähtevät kaverukset.

Harrastuksena antaa varmasti paljon. Jos kiinnostuit, kannattaa ottaa yhteyttä rengastajiin. 

Tilaisuuden järjesti Keski-Karjalan luonto ry ja Pro Kesälahti.