Kostean puoleista

meinaa taas sää olla.

 

Eipä tuo sinällään haittaa, sillä...

...saunaan voi helposti uida polkua pitkin, eikä...

...veden alla tunnu kostealta ollenkaan.

***

Ah. Uutta kameraa, jolla voi kuvata veden alla, on odotettu enemmän kuin hartaudella.

Vihdoin pääsin kokeilemaan sen ominaisuuksia. Edellinen kesti yhden kesän. En tiedä, mikä sille tuli. Olisi pitänyt lähettää maahantuojalle, mutta turha vikistä jälkikäteen.

 

Olipa se taas hankalaa. Vakauttaa itseänsä kuvaamisen ajaksi. Märkäpuku pitää naisen pinnalla, mikä ei ollut ollenkaan hyvä asia. Aallot keikuttelivat kroppaa matalassa vedessä mielin määrin. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa painot mukaan.

Omat liikkeet veden alla sotkevat veden alaisen maiseman ja asetelmat herkästi pilalle. 

Kovasti pitää harjoitella paikallaan olemista.

Vihdoin sain hupunkin hommattua. Kylmä tulee silti nopeasti. Toisaaltaan ajantaju häviää innoissaan. Kiukaassakin olivat puut ehtineet palaa loppuun ja saunan lämmittäminen oli aloitettava alusta. Tänä kesänä ilman märkäpukua olisi snorkkelointi kerrat todella piipahduksia veden maailmaan.

 

Ahvenvita, Potamogeton perfoliatus

Molskis ja loiskis!

Talon valtaajat

Kesä on ollut eläinhavaintojen suhteen mielenkiintoinen.

Alkukesästä rappujen vieressä sähisi kyy, joka päätti paeta kissan hätyytellessä sitä seinän rakoon. Niin oli kärmeksellä sähäkät liikkeet, ettei kuvaa ehtinyt ottaa.

Oltuamme muutaman päivän poissa kotoa, vessaan oli muuttanut uusi asukki. Kotiin palattuamme lattialta löytyi papanoita ja ihmettelin, kuinka hiiri on voinut päästä sinne?

Myöhemmin illalla silmäkulmassa näkyi tumma, ei maisemaan kuuluva alue. Mikä?

Itse bät! Lepakko!

Pikkuinen otus roikotti itseään seinän raosta.

Asumme 20 -luvulla rakennetussa talossa ja ilmeisesti nenän puuterointihuoneesta on seinän välin kautta yhteys ullakolle, vinttiin, kylmälle puolelle. Muuten lepakon vessassa olemista ei voi mitenkään selittää. Se peräpäässä näkyy pellavaeristettä.

Äkkiä hanskat käteen ja vielä tuplasti. Lepattimia ei kannata ottaa paljain käsin siliteltäväksi, sillä ne purevat.

Hihkuin löydöstä innoissani. Uskon lepakoiden tuovan onnea : )

Pikkuinen näyttää hampaita. Olisiko vasta poikanen? Olisi niin mukava saada kommenttia, jos joku tuntee lepakoita. Mikä lepakko tämä on?

En purista sitä lujasti, vaikka kuvassa näyttää siltä.

Lepakoita tällä alueella on. Varsinkin elokuussa niitä viuhtoo ilmassa, karjalalisän kanssa kerrottuna, sakonaan.

Epäilyksiä siitä, että asuvat kylmällä puolella vintillä on ollut aina. Löytö varmisti sen.

Se piti jännää ääntä. Eräänlaista naksutusta ja korkeaa "vinkunaa tai kirkumista".

Se on tosi pieni, kuin minikokoinen nahkainen hiiru. Kumihanska kokoa M.

Kovasti hanakasti se kiipesi puuhun.

Pikkuinen bät vipeltää suojaan.

Siellä se kuvan keskimmäisessä rungossa on, melkolailla keskellä kuvaa. Jos puissa olisi noita enmmänkin tai vaikka isompia, niin vaikea niitä olisi havaita.

Nyt alkaa armoton siivous yllätysvieraan jäljiltä.

***

Vanhassa talossa asuu lepoiden, hämähäkkien, kissain ja koiran lisäksi luontoharrastaja kera miehensä ja toivoo kommentteja toisilta samanmoisilta ja muilta blogin vierailijoilta.

Uuden pesän rakennus

Ampiisen vanha pesä tuhoutui, joten uuden pohjia rakennellaan. 

Tervetuloa seuraamaan uuden blogin rakennusta : )