Hiljaiseloa

ja höpsis!

Opiskelu on vienyt niin vallan mukanansa, että blogi on jäänyt kokonaan päivittämättä. Kevät saa ihmeitä aikaan ja opinnotkin alkavat olla hyvällä mallilla. 

Viime maanantaina oli varsinainen perhospäivä ja tällä viikolla luontoa on tarkkailtu urakalla. 

22.4.2013 Etelä-Karjala, nokkosperhonen. Kaikki perhoskuvat samalta päivältä.

Neitoperhonen. Näitä oli useissa eri paikoissa pariskuntina. Kisailivat ylös ja alas, jonka jälkeen lentelivät erillään palatakseen taas yhteen.

Sitruuna huilimassa.

Herukkaperhonen. Näitä oli myös pariskunta. 

Tätä yritän tunnistaa. Ensin ajattelin sen olevan joku paksupää, mutta viiksien päässä ei ole pampuloita. Kävin kirjastossa tutkailemassa perhoskirjoja ja nyt epäilen sen olevan jonkinsorttisen yökkösen. Tunnistuksia otetaan kiitollisuudella vastaan.

Kohta lähdetään taas koiran kanssa kierrokselle katsomaan Pohjois-Karjalan luontoa. Toivon mukaan sattuisi matkalle myös eläväisiä kuvattavia. Mökin pihalla näin tänään ensimmäisen kerran mustarattaan (mustarastas). Lieneekö se pistänyt yön pimeyden väistyessä varsin nautittavan laulukonsertin pystyyn? Pari peippoa, rouva ja herra, dyykkasivat lehtikasoja ja pikkuinen punarinta piipahti vaapukkapensaan oksalla.

Ihana kevät!



Tietääkö kukaan? Mikä elukka kerää eväitään korkeille paikoille?

Raparyöppäiden eli rapautuneiden rapakivien päälle on kasvanut puita. Puut on kaadettu ja nyt hakkuualueen keskellä, ehkä maaston korkeimmalla kohdalla, kannon nokassa ja sen ympärillä on jonkun elukan ruokavarasto. Mutta minkä?

Kahta sorttia kuivattua sammakkoa kannon nokassa. Tavallinen ja rupikonna. Sekä möyhennetty hiiri tai myyrä. Mystinen löytö.

Ahneena

uutta vuotta vastaanottamaan.

Jaa a. Millehän alkaisi? Lähtisikö kiusaamaan naapuria kaveriksi kävelylenkille vai pitäisikö ottaa alle vallan kelkka? Potku sellainen.

Eipä ole vielä tälle vuodelle tullut kelkkailtua, kait se on menopeli kaivettava esille. Tai vielä hurjempaa, sukset.

Tai jos vain makoilisi.

Huomenna alkaa arki ja ahkeroiminen.

Muutosten vuosi 2012

Vuosi on ollut kivien, perhosten, kalojen, lintujen ja  mustikoiden sekä sienien vuosi. Vesielemetti on ollut vahvasti mukana jäykkänä sekä juoksevana. Vuosi on ollut työtä, oppimista ja opiskelua. Hieman on myös rakenneltu.

Ampiine lakkasi pörisemästä Vuodatuksessa kesäkuussa.

Pikkis lakkasi läiskyttämästä vettä lokakuussa.

Tänä vuonna tehtiin päätös, että tuotteen suunnittelun ja valmistuksen, korukivi- ja jalometallialan koulutusohjelma lakkautetaan ammattiopistossa. Kirvelee, vaikka en enää ole siellä töissä. Tunne lakkauttamisesta on ollut ilmassa. Odotan kuitenkin positiivisella mielellä tulevaa. Mitä ikinä se tulee olemaan. 

Oikein hyvää uutta vuotta 2013 
vanhoille sekä uusille blogini vierailijoille!

Toivottaa, ampiine

Vuoksi

Kaikenlaista ja monella tasolla uutta on koettu. Niistä ehkä myöhemmin.

Tontut treenaavat näin joulun alla erilaisissa sääolosuhteissa toimimista. Jos navigoinnissa tapahtuu joskus virhe ja laskeutuminen tapahtuu hyiseen veteen, on hyvä tietää kuinka tehdään se hallitusti ja erityisesti, kuinka sieltä noustaan pois. 21.12.2012.

Tonttujen ohjaaja näyttää kuinka vajotaan jäihin.

Ja tontut perässä.

Tonttujen haastavin tehtävä. Vedestä nousu jäälle, joka murtui koko ajan alta pois. Tontut kikattelivat ja tuumivat, tätä on päästävä harjoittelemaan lisää.

Näin joulun alla pakkaa kiire ja stressi päälle. Hyisessä vedessä virran vietävänä unohtuu joulusiivoukset ja maalliset murheet. Puku päälle, Vuokseen ja antaa virran viedä vain.


Leppoisaa joulunaikaa! 

Yritän päivitellä blogia hieman napakammin ensi vuoden puolella.

Pöristelee, ampiine 

Rääkkäkää, kiikkikii

Eilen oli mukava herätä kauniiseen linnunlauluun, oikein oiva herätyskello. Pähkinähakki. Ihan hirveä rääkyminen. Äkkiä unet silmistä, vaatteet päälle ja vaanimaan. 

Naapuri ilmeisesti on laittanut pähkinöitä ja niiden houkuttamana ovat pihalla. Kaksi hakkihahmoa pyörähteli puissa. Toinen lensi pallopuuhun, ja söi eväitänsä. Oli vielä hämärää, näkyi vain profiili. Toinen lensi selän takana olevaan pallopuuhun ja kääntyessäni katsomaan, siirtyi se pellon takana olevalle pihalle. Niiden siivistä kuuluu suihke :) Hakit ovat todella lystikkäitä. Olisivatpa ne talven täällä. Pärjäävätkö? Tänään, sipuleiden istutuksen lisäksi, on lintulaudan asennus. Pähkinöitä pitää ostaa. Siemensekoitus on valmiina. Hakki hommissa

Pallopuu, terijoensalava viime helmikuussa. Talvisin se kuhisee pikkuvarpusia. Siksi nimi, linnunlaulupuu.












Aamuhavainnon tehtyäni muistin joutsenbongauksen.
Tässä lähellämme on useana vuonna ollut joutsenpari kuuden poikasen kanssa. Miten voi olla niin monta? Eräänä vuonna näin ne livenä. Sitäpä juuri eilen uksin, lähteäkö etsimään niitä. Siihen olisi venhoa tarvittu.

Hei, ei tällä voi ajella!
Päätin koirankin puolesta, että lähdemme Pohjois-Karjalaan. Matkalla kutostieltä näkyi hirmuinen määrä joutsenia. Auto P-paikalle ja kuvaamaan. Sunnuntaina, aamupäivällä oli onneksi hiljainen liikenne, joten 6-tien ylitys onnistui kätevästi.

Rautalahti, Parikkala.

Vaan minkälainen römmeikkö! Joutsenia ei näkynyt lainkaan, toitotus vain kuului. Yritettiin koiran kanssa mennä rantaan paristakin eri kohdasta, huonolla menestyksellä.

Ranta oli hetteikköä. Siinä oli lakastuneita heiniä ihmeellisinä töttörömättäinä ja niiden välissä vettä. Lähemmäs rantaa mentyämme tuntui, kuin olisimme olleet lautalla.

Prrrrr, äkkiä pois.
En ihan äkkiä muista kulkeneeni niin hankalassa maastossa. Koiralle ei ollut yhtään paikkaa, jossa se olisi voinut olla ja odottaa. Poistuin pettyneenä.

Kotiin tultua katsoin paikan; Parikkala, Rautalahti. Ja lintutorni! Ensi kerralla osaan etsiä sen. 

Määränpäähän päästyämme yli lensi 15 joutsenta. Toitottelivat mennessään: Morjens, maanmatoset! Me mennään nyt, nähdään keväällä! Olimme juuri oikeaan aikaan paikalla. 

Palaajat, 9.4.2012
Ei riitä. Ylilennot. Pitää nähdä kunnolla ja vedessä, ajattelin. Koira hihnaan ja jonkin matkan päässä olevalle vakipaikalle vaanimaan. Valkoisia kaunokaisia ei näkynyt, muuta kylläkin. 

Loppuun natisutettu hetekka. Olisi sen tietenkin muuallekin voinut laittaa. Muitakin löytöjä teimme, niistä oma juttunsa.

Hyvät ystävät

tänään on BirdLifen joutsenbongauspäivä. Oli eilenkin, mutta ei ehtinyt reagoida.

www.joutsenbongaus.fi

Jaa. Nyt pitäisi saada jostain lainaksi vene. Tai jos kuitenkin tyytyisi rantapällistelyyn. Mutta sinnekin on mentävä autolla, sillä matkalla saattaa olla kostean sään pesästä ajamia nallugrenejä. Niitä emme halua bongata.

Joutsenperhe syyskuussa. Yläkuvassa lienee rouva ja teinit. Alakuvassa herra Joutsen.



Ja menoksi! Pitää ehkä lähteä katsomaan kuitenkin noita.

Kävikö nyt niin,

että jäi krookukset tälle vuodelle istuttamatta?

Tuliko talvi aikaisin vai tuntuuko vain siltä?

Metsä on hiljainen, vain jälkiä hangessa. Oravainen pamppelehtinut kiveltä toiselle.

Mustikanvarvut notkuivat vain hetken aikaa sitten sinisenä.




Talven tulossa on karua kauneutta.