maanantai 5. marraskuuta 2012

Rääkkäkää, kiikkikii

Eilen oli mukava herätä kauniiseen linnunlauluun, oikein oiva herätyskello. Pähkinähakki. Ihan hirveä rääkyminen. Äkkiä unet silmistä, vaatteet päälle ja vaanimaan. 

Naapuri ilmeisesti on laittanut pähkinöitä ja niiden houkuttamana ovat pihalla. Kaksi hakkihahmoa pyörähteli puissa. Toinen lensi pallopuuhun, ja söi eväitänsä. Oli vielä hämärää, näkyi vain profiili. Toinen lensi selän takana olevaan pallopuuhun ja kääntyessäni katsomaan, siirtyi se pellon takana olevalle pihalle. Niiden siivistä kuuluu suihke :) Hakit ovat todella lystikkäitä. Olisivatpa ne talven täällä. Pärjäävätkö? Tänään, sipuleiden istutuksen lisäksi, on lintulaudan asennus. Pähkinöitä pitää ostaa. Siemensekoitus on valmiina. Hakki hommissa




Pallopuu, terijoensalava viime helmikuussa. Talvisin se kuhisee pikkuvarpusia. Siksi nimi, linnunlaulupuu.












Aamuhavainnon tehtyäni muistin joutsenbongauksen.
Tässä lähellämme on useana vuonna ollut joutsenpari kuuden poikasen kanssa. Miten voi olla niin monta? Eräänä vuonna näin ne livenä. Sitäpä juuri eilen uksin, lähteäkö etsimään niitä. Siihen olisi venhoa tarvittu.


Hei, ei tällä voi ajella!
Päätin koirankin puolesta, että lähdemme Pohjois-Karjalaan. Matkalla kutostieltä näkyi hirmuinen määrä joutsenia. Auto P-paikalle ja kuvaamaan. Sunnuntaina, aamupäivällä oli onneksi hiljainen liikenne, joten 6-tien ylitys onnistui kätevästi.
Rautalahti, Parikkala.
Vaan minkälainen römmeikkö! Joutsenia ei näkynyt lainkaan, toitotus vain kuului. Yritettiin koiran kanssa mennä rantaan paristakin eri kohdasta, huonolla menestyksellä.




























Ranta oli hetteikköä. Siinä oli lakastuneita heiniä ihmeellisinä töttörömättäinä ja niiden välissä vettä. Lähemmäs rantaa mentyämme tuntui, kuin olisimme olleet lautalla.

Prrrrr, äkkiä pois.

En ihan äkkiä muista kulkeneeni niin hankalassa maastossa. Koiralle ei ollut yhtään paikkaa, jossa se olisi voinut olla ja odottaa. Poistuin pettyneenä.
































Kotiin tultua katsoin paikan; Parikkala, Rautalahti. Ja lintutorni! Ensi kerralla osaan etsiä sen. 

Määränpäähän päästyämme yli lensi 15 joutsenta. Toitottelivat mennessään: Morjens, maanmatoset! Me mennään nyt, nähdään keväällä! Olimme juuri oikeaan aikaan paikalla. 


Palaajat, 9.4.2012
Ei riitä. Ylilennot. Pitää nähdä kunnolla ja vedessä, ajattelin. Koira hihnaan ja jonkin matkan päässä olevalle vakipaikalle vaanimaan. Valkoisia kaunokaisia ei näkynyt, muuta kylläkin. 




































Loppuun natisutettu hetekka. Olisi sen tietenkin muuallekin voinut laittaa. Muitakin löytöjä teimme, niistä oma juttunsa.




4 kommenttia:

  1. Onpa hauska tuo veneen ja koiran kuva :)
    Parikkala on ihana lintujen bongauspaikka, kävin eka kerran siellä viime keväänä ja nyt tiedän missä viihdyn viikonloppuisin tulevana keväänä!
    Onnea onnistuneesta joutsenten bongauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki :)
      Kävitkö Siikalahdella? Sinne pitää todellakin ensi keväänä mennä eväiden kanssa. Ja heti, kun aamu valkenee.

      Poista
  2. Voi mitä jylhiä joussenia! Täällä en oo nähnyt enää aikoihin. Tuon hetekkakuvan jyrkkiä rantapenkereitä tarkotin vähän aikaa sitten, kun sanoin, että täällä maa muuttu rantaa kohti loivemmaksi ja sit on vähän matkaa kuivaa maata - ja sitten vasta alkaa puusto. Tuolla hetekan suunnalla on kirkas vesi - ja siitä suoraan seinämänä jyrkkä ranta, ja puut lähes vedessä kiinni. Tulee mieleen jotkut kaukomaat :)

    Tuo vanha vene on aarre. Taas niitä löytöjä, mitkä pistää miettimään, kuka ja missä sillä on soudellut ja mitä mietiskellyt. K.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys, K! Onko nyt näkynyt valkoisia kaunokaisia, vai lienevätkö jo kokoontumispaikoilla? Ranta taitaa olla jo jäässä?

    Juu. Tuolla hetekapaikassa saaret ovat pöheikkönä järvessä ja maa nousee aika napakasti järvestä. Mutta matalaa rantaa veden alla on aika pitkästi, kuitenkin. Kauniina kesäpäivänä voi todella kuvitella olevansa kaukomailla.

    K. tähän aikaan vuodesta vesi on erityisen kirkasta. Nyt kun olisi kuivapuku ja kaveri, niin mikä olisi snorklatessa.

    Vanha venho on tehtävänsä suorittanut, nyt se huilailee. Pitääpä tiiustella, kenenkä venho on ollut. Montakohan nuotanvetoa on tuokin käsityötaidonnäyte nähnyt ja mitä kaikkea muuta?

    VastaaPoista