Karttaperhonen

Olen hyvin varovainen näiden tunnistelujen suhteen, mutta olettaisin näiden olevan karttaperhosia Araschnia levana.


Kommentoikaa toki, jos tunnistus on vallan pielessä. 


Parhaillaan pähkäilen muutaman sinisiiven ja ison perhosen määritystä. Voisin melkein laittaa pääni pantiksi, että isot liitelijät ovat keisarinviittoja, mutta varmistelen vielä.

Perhonen on kuvattu 25.7.2012. Päivä oli aurinkoinen, paikka pienen metsätien piennar. Lähellä peltoja ja myös viljelemättömiä peltoja. Tuuli heilutteli perhosta ja kukkaa oikein urakalla ja kohdistaminen oli hieman onnen kauppaa.

***

Tänään pihallamme kisaili kaksi perhosta. Välillä ne nousivat korkeuksiin ja taas laskeutuivat alas. Toinen niistä tuntui viihtyvän pihanurmen ajamattomalla puolella nuuskimassa kukkia tai kasveja.

En tiedä. Ehkä ei kannatakaan ajaa tuota nurmikkoa/heinikkoa sileäksi, jos pihalla rehottavan heinikon seassa viihtyy tuollaisia siivekkäitä.

Hyvänen aika. Nyt kun kuvat ovat vierekkäin, äskeinen perhonen on aivan erilainen, mitä 25. päivä metsätien pientareella kuvattu. Kysymys siis kuuluu, mikä on ylin perhonen? Se on kuvattu muutaman sadan metrin päässä tämänpäiväisestä. Sen alapuolesta ei saanut kuvaa.

Karttaperhonen?

Näiden kanssa touhua riittää:

Harrasteita

Arvo Ylppö sanoi aikoinaan hänestä kertovassa dokkarissa: "Jokaisella ihmisellä pitää olla hobby." Sanoi sen, niinkuin kirjoitetaan. Ja pelasi kavereidensa kanssa korttia niin maan vimmatusti.

Lähisukulaisellani, 80 vee, on puutarhahobby.

Sateisina kesinä villiinnyn oman hobbyni kanssa.
Vaikka olisi mitä muuta tärkeämpää tekemistä tai vaikka olisi mikä paikka kipiänä, niin metsään on päästävä. Nyt jääkaapissa odottaa kunnon lasti keltaisia herkkuja jatkojalostusta.

Koska sieniä on paljon, tarvitaan myös kermaa ja voita paljon. Kävin illalla ostamassa litran kermaa, heh. Ei lopu kesken. Sieniä on ehkä 3 pannullista.

Yleensä pakastan kanttarellit sellaisenaan. Hieman töhhyytän pannulla. Niihin jää hieman omaa lientä, rasioihin ja pakasteeseen. Nyt ajattelin tehdä suoraan keitto-/muhennospohjan, jonka pakastan sopivan kokoisiin rasioihin. Katsotaanpa kumpaa siitä tulee. 


Kanttarellikeitto tai kastike, riippuu suurustuksen määrästä.

• keltavahveroita eli kanttarellejä
• sipulia
• kermaa
• voita
• suolaa (tai lihaliemikuutioita)
• chiliä tai valkopippuria
• maitoa, johon tehdää suurustus
• vehnäjauhoja
• korjaus: tyrnilikööriä (mesimarjalikööriä)

Aiemmin olen laittanut pienen tujauksen sherrya, mutta mökillä ei ollut sitä. Siellä ei ollut myöskään valkopippuria. Sen sai korvata nuudelipussin mukana tullut chili ja hyvin toimi. 

Mesimarjalikööri korvaa 1 tlk sokerin, joka sopii myös erinomaisen hyvin kanttarellikastikkeeseen.

Määriä ja vaiheita:

Jos käyttää peruspaistokasaria, halkaisija noin 24 cm, niin kanttarellien määrä on noin puoli pannullista. Yksi sipuli riittää.

Jos teet ruuan kesäaikaan ulkona, samalla on mukava kuunnella vaikka kuhankeittäjän viheltelyä.

• voita pannulle, sopivasti, anna sen sulaa 
• pilkottu sipuli kuullottumaan, anna kuullottua, ei ruskistua 
• putsatut kanttarellit höpöjämään, kun neste niistä on haihtunut vähemmäksi, lisää 2 x 2 dl kermaa, anna kuumentua, saa muutaman kerran pulpahdella 
• tee sillä aikaa suurustus mukissa maitoon, sekoittamalla siihen vehnäjäuhoja, n. 3 rkl 
• kaada suurustus sienten ja kerman joukkoon ja hämmennä keitosta sakeutumisen ajan 
• lisää lopuksi chili, sekoita 
• lisää vielä 2 rkl mesimarjalikööriä, sekoita 

ja nauti!

Metsään, metsään

Jos ei pidä marjojen ja sienten keruusta, niin metsikössä riittää katseltavaa. Ah, nautintoa!

Sinisiipiset

Lisään tähän vielä myöhemmin kuvia eri löytöpaikoissa kuvatuista sinisiivistä.
Olisin ylen kiitollinen, jos saisin tunnistusapua.

Nämä lienevät kangas-, juolukka- tai hohtosinisiipiä.

Pikkuiset kaunokaiset on kuvattu Pohjois-Karjalassa, 21.7.2012.

Maasto oli kuivaa kangasmetsää. Vieressä kukki kanerva, mutta perholaisia se ei tuntunut kiinnostavan lain.
Yläkuvassa kolme sinisiipeä, yksi lekutteli ympäriinsä.

Perhoset olivat ensin arkoja ja lekuttelivat kuvaajaa karkuun.

Nämä kaksi olivat pariskunta, ehkäpä. Toinen pariskunta pyöri varvikon seassa. Niiden kuvaaminen ei onnistunut.

Tarkennus ylempään sinisiipeen...

 ...ja sitten alempaan.

Myöhemmin uskallettiin jo tulla saappaan viereen...

...ja korin laidalle istuksimaan.

***

Tänään on kuvattu allaolevat yksilöt, Etelä-Karjalassa.

Näyttävät aivan samanlaisilta, mutta, mutta.

Näitä pörräsi kolme erilaista, kun pohjoisemmassa niitä oli neljä.

Ja nämä tykkäsivät kanervista.

Munintahommissa?

Näillä on aivan eri näköiset siipien alapuolet.

Niin no, on nuo päällysetkin. 

Ylin perhonen tänään nähdyistä on saman näköinen päältä, mitä 21.7. kuvatut olivat.

Hetken tutustumisen jälkeen huilaillaan taas korin reunalla.

Voi, ei! Eihän noista ota pirukaan selvää. Lähdetään jo kotiin.

Jep, jep. Näin teimme, mutta matkalla näimme vielä kuvattavaa : )

***

Jupu, jupu, jupu. Onko meidän ihan pakko ryynätä ympäri Suomen jonkun perhosten perässä?

 Hämähäkitkin on asettaneet ansalankoja. 

Nämä kaunokaiset ovat muutaman sadan metrin päässä edellisesta kuvauspaikasta ja maasto on taas aivan erilainen, kuten perhosetkin .

Huokean huono kuva perhosen nurjasta puolesta. Toinen päätti pyrähtää lentoon.

Sinisten siipien seassa liiteli alla näkyvä upea ilmestys. Se oli niin liukas liikeissään, että oli työ saada edes nuo kuvat otettua.

Se on aivan upean kirkkaan oranssi paraatipuoleltaan, samaa kokoa sinisiipien kanssa. 

Pyh. Onko tylsempää keksitty. Tää nukkuu nyt.

***