maanantai 24. kesäkuuta 2013

Helle

saa ihmiset epävireeseen. Papu ja pojat, Helle

Kiitos, paljon epävirettä tänne. 

On ollut todella nautinnollinen touko- ja kesäkuu. Sadetta sopivasti. Tälle päivälle aina torstaihin asti luvassa hellettä, minkä avosylin otan vastaan.



















Lehtomaitikka 

Melampyrum nemorosum

klikkaa itsesi LuontoPorttiin
























Lehtomaitikka kuvattu: Pohjois-Karjala, 22.6.2013


Sääennuste tarkoittaa ulkoilmaelämää ja lähes elläimeksi muuttumista :)

Yhtä riemukasta eloa muillekin!

Toivottaa ampiine

ja päristelee rantaan kuvaamaan näiden jälkeläisiä, elleivät linnut ole niitä yön aikana syöneet. Illalla toukkia näkyi pajujen lehtien alla ja päällä nakertelemassa niitä.















Täplälehtikuoriainen x 2.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ketokultasiipi Lycaena hippothoe

siivitteli eilen kesantopellolla Pohjois-Karjalassa. 

Kuvasin mökin pihalla tytönkorentoja, hopeatäpliä ja verkkoperhosia. Nyt yritän epätoivon vimmalla saada niitä tunnistettua. Illalla lensi ohitsemme todennäköisesti nastakiitäjä (hih hih hii, siis nastakehrääjä, sanon aina vahingossa sitä kiitäjäksi), huomiota herättävän iso, oranssi perhonen. Lähdin jälestämään sitä, mutta se oli mennyt jo menojaan. Välillä huiskaisi ohikiitona tesmaperhonen ja blondina kekkasin vasta illalla, mistä perhoset tulevat. Tien toisella puolella olevalta pellolta. Sinne siis.

 
Perhonen on luonnossa nähtynä sanoinkuvaamattoman kaunis. Hehkuva violetti ei pääse kuvassa oikeuksiinsa. Perhosia oli ainakin kaksi, toinen oli hieman ränsistyneempi ja väritykseltään hillitympi. Niiden lentotyyli on nopeaa, siksakkimaista ja poukkoilevaa. Niille on ilmeisesti kehittynyt vihollisia "harhauttava" lentotapa, sillä niin huomiotaherättävän värikäitä ne ovat.


Perhosen apetta kuvassa vasemmalla.
Valitettavasti en saanut kunnon kuvaa perhosen alasiivistä.













Perhonen tipauttaa itsensä kasvillisuuden sekaan. Pitää olla tarkkana niiden seuraamisessa. Katse ei voi hetkeksikään herpaantua kohdasta, johon perhonen pellolla sukeltaa. Jos niin käy, sitä on todella vaikea löytää, niin värikäs kuin se onkin.

Pellolla oli myös verkkoperhonen ja tesmaperhosia pilvin pimein.


Perhosten herkkua, suolaheinää.








keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Korento

vailla nimeä. Vinkkejä otetaan kernaasti vastaan :)

Pohjois-Karjala. Näitä päristelee mökin pihalla melkoinen määrä.
















Pieni ja hentoinen se on. Siivet kimaltelevat auringossa.

Rattaat

eli rastaat.

Halkopinoissa pesii musta- ja punakylkirastas. Eilen mökille tultuani kävin hyvin, hyvin varovasti, henkeä pidätellen kurkistamassa. Mustarattailla oli 4 poikasta, aika isoja. Punakylkirastaan pesässä oli 5 poikasta, aika isoja. Niin isoja, että tänään kaksi on lähtenyt jo liikenteeseen. Toinen niistä töjötti ikkunamme alla. 

Mustaratasrouva hautoo.




















Västäräkillä on pesä mökin rakenteissa, ylhäällä silmän kantamattomissa. Tänä vuonna se on pihapiirissä ensimmäistä kertaa ja toivotan sen ja pesueensa ilolla tervetulleeksi.


Kyllä se vain niin on.

Jos ei heti kuvaamisen jälkeen laita kuvia tänne, niin ne jäävät laittamatta.

Luontoa on tarkkailtu Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Tarkkailtu tarkoittaa useimmiten koiran kanssa kulkemista. Mökillä elämä painottuu lintuihin ja veteen. Kotona maastoon ja muihin luonnollisuuksiin.

Viime keväänä ja vielä kesälläkin oli surkia tilanne. Loukkasin polven viime helmikuussa ja koko kesä meni sitä kuntoutellessa. Leikkaus onneksi peruuntui. Toipumisessa koin mahtavia tunteita, kun pääsin kaupungilla eräät tietyt rappuset normaalisti alas ja ensimmäiseen kerran kyykkyyn ja ylös. Nyt mennään taas kuin ennen vanhaan. Oi, riemun määrää!

Käsityön tekemisessä on paussi. Tein vähän aikaa sitten opiskelijakollegan kanssa koruja, mutta se ei vienyt mennessään. Nyt lepuutellaan sielua niiltä osin. Kun tekemiseen into pamahtaa päälle, se on menoa. Välillä on hyvä pitää paussia, saa etäisyyttä ja niin voi syntyä jotain uutta.

Toisaaltaan olen entistä enemmän innostunut kuvaamisesta ja opinnot saivat innostumaan liikkuvasta kuvasta. Sitä aion treenata. Olen aina ajatellut, että valokuva itsessään hyvin onnistuneena on, tai sen pitäisi olla tarpeeksi puhutteleva. Olen nyt päässyt hieman tarinan rakentelun makuun liikkuvan kuvan keinoin. Sehän imaisi.

Ja vesi. Ah, vesi. Eilen kävin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle järvessä. Vesi oli kuin linnunmaitoa. Lämmintä, ei todellakaan tarvinnut märkäpukua. Oli aivan tyyni. Siitepölyä oli pinnalla jonkin verran. Korkkasin uuden uikkarin.