Kuikka Gavia arctica
Porukkaan kuuluu kahdeksan yksilöä. Yksi lienee uppeluksissa. Kuikkapojat ja -tytöt kroolaavat ahkerasti samoilla apajilla.
Mökin sisälle asti kuuluu niiden huuto, ku kuiiik, ku kuiiik, ku kuiiik! Veteen sukeltaessaan ne välillä pärskäyttävät kunnolla vettä ja sitä ennen hihkaisevat. Välillä ne lipuessaan pitävät matalaa kurina -ääntä. Valitettavasti en ole vielä päässyt kovinkaan lähelle kuikkia.
Isokoskelo Mergus merganser
Mökin sisälle asti kuuluu niiden huuto, ku kuiiik, ku kuiiik, ku kuiiik! Veteen sukeltaessaan ne välillä pärskäyttävät kunnolla vettä ja sitä ennen hihkaisevat. Välillä ne lipuessaan pitävät matalaa kurina -ääntä. Valitettavasti en ole vielä päässyt kovinkaan lähelle kuikkia.
Isokoskelo Mergus merganser
Voi, että näitä on ollut hauska seurata. Koskelot tulevat lähemmäs rantaa, mitä kuikat. Niillä on hauska tapa kalastaa. Hirmuinen veden pärske alkaa kuulua kun porukka ajattaa pää veden alla pikkuisia kalaparvia rantaa kohti.
Yritin kilpaongella, eikä syönyt, ei mitn. Luultavasti se oli liian värikäs kirkkaassa vedessä. Laitoin perinteisemmän mollukan ja siihen vahvan, yli 7 kg:n siiman.
Ette usko sitä tunnetta, kun kunnolla jytkähtää. Isot ahvenet eivät närki, vaan veisivät mukanaan vavankin. Harjoittelua vaatiin niiden hinaaminen veneeseen. Isoimmat pääsivät tietenkin karkuun : ) Veden pinnan tuntumassa alkaa lentää hönniäisiä. Silloin ottaa myös ahven hyvin onkeen.
Verkkoja emme ole vielä laittaneet, sillä emme halua saada niistä vesilintuja.
Aporeita. Ah, alkoi mieli halajamaan veden äärelle.
Kokeilimme ensimmäistä kertaa savustamista. Pikkuisen ruskeita tuli.
Onkiminen on rentouttavaa ja saa taatusti tuoretta lähiruokaa. Kalaa voi valmistaa monella tapaa, tämä lienee helpoimpia.
Yritin kilpaongella, eikä syönyt, ei mitn. Luultavasti se oli liian värikäs kirkkaassa vedessä. Laitoin perinteisemmän mollukan ja siihen vahvan, yli 7 kg:n siiman.
Ette usko sitä tunnetta, kun kunnolla jytkähtää. Isot ahvenet eivät närki, vaan veisivät mukanaan vavankin. Harjoittelua vaatiin niiden hinaaminen veneeseen. Isoimmat pääsivät tietenkin karkuun : ) Veden pinnan tuntumassa alkaa lentää hönniäisiä. Silloin ottaa myös ahven hyvin onkeen.
Verkkoja emme ole vielä laittaneet, sillä emme halua saada niistä vesilintuja.
Aporeita. Ah, alkoi mieli halajamaan veden äärelle.
Kokeilimme ensimmäistä kertaa savustamista. Pikkuisen ruskeita tuli.
Onkiminen on rentouttavaa ja saa taatusti tuoretta lähiruokaa. Kalaa voi valmistaa monella tapaa, tämä lienee helpoimpia.
Hienoja kuvia!
VastaaPoistaMeillä oli mökillä kesäkuussa 4 kuikkaa, sitten ne vaan katosivat. Upea lintu, katselin kuikasta kertovaa kirjaa kirjakaupasa en vaan raaskinut ostaa.
Hyviä kalasaaliita edelleen!
Luulen, että kuikat ovat täältäkin kadonneet. Lähipäivinä tiedän. Oliko arvokaskin?
PoistaKiitos, Vikki!
Hienoja kuvia, ja blogikokonaisuus näyttää myös upealle! Taidat päästä opastamaan minua,kun tavataan :D. Kalaisaa viikonvaihdetta!
VastaaPoistaKiitos, Tiinatei!
PoistaAika riskisti on vielä opeteltavaa. Saas nähdä, ehtisikö huomenna kalalle : )
Aina oon unelmoinut, että pystyisin ja osaisin tuommosia savustettuja herkkuja tekemään. kaukana siitä, kun vapaakin nykyään pelottaa pitää :o Mutta herkkuruskeita kaloja, kauanko piti savustaa? Söittekö semmosenaan vain jonkin lisukkeena? nam :)) t. k
VastaaPoistaTervehdys, K!
PoistaIhan vedettiin tuollaisenaan, ilman lisukkeita : )
Aika riippuu tuulesta ja tulesta. M sai neuvon savustaa kovalla tulella, mitä neuvoa sitten noudattikin. Eli paljon koivuhalkoja ja paistoaika ehkä n. 20 min. Sillä tavoin tulee liian mustia ja kuivia, kuten kuvasta voi nähdä.
Tuokin homma on vain opeteltava ja kokeiltava : )
Nams!
VastaaPoistaHauskoja lintuja nuo isokoskelot. Meillä ei ole kuikkia(valitettavasti), mutta noita isokoskeloita kylläkin. Ne röhkivät varoituksia mutta kuitenkin uskaltautuvat aika lähelle.
Hei, Pirjo!
PoistaNyt kuulin niiden pitävän mainitsemaasi ääntä. Olen sekoittanut äänen aiemmin ränkkiksiin eli ränkkasorsiin eli virallisesti härkälintuihin. Ne ovat myös kovia röhkimään.