Alkukesästä rappujen vieressä sähisi kyy, joka päätti paeta kissan hätyytellessä sitä seinän rakoon. Niin oli kärmeksellä sähäkät liikkeet, ettei kuvaa ehtinyt ottaa.
Oltuamme muutaman päivän poissa kotoa, vessaan oli muuttanut uusi asukki. Kotiin palattuamme lattialta löytyi papanoita ja ihmettelin, kuinka hiiri on voinut päästä sinne?
Myöhemmin illalla silmäkulmassa näkyi tumma, ei maisemaan kuuluva alue. Mikä?
Itse bät! Lepakko!
Pikkuinen otus roikotti itseään seinän raosta.
Asumme 20 -luvulla rakennetussa talossa ja ilmeisesti nenän puuterointihuoneesta on seinän välin kautta yhteys ullakolle, vinttiin, kylmälle puolelle. Muuten lepakon vessassa olemista ei voi mitenkään selittää. Se peräpäässä näkyy pellavaeristettä.
Äkkiä hanskat käteen ja vielä tuplasti. Lepattimia ei kannata ottaa paljain käsin siliteltäväksi, sillä ne purevat.
Hihkuin löydöstä innoissani. Uskon lepakoiden tuovan onnea : )
Pikkuinen näyttää hampaita. Olisiko vasta poikanen? Olisi niin mukava saada kommenttia, jos joku tuntee lepakoita. Mikä lepakko tämä on?
En purista sitä lujasti, vaikka kuvassa näyttää siltä.
Lepakoita tällä alueella on. Varsinkin elokuussa niitä viuhtoo ilmassa, karjalalisän kanssa kerrottuna, sakonaan.
Epäilyksiä siitä, että asuvat kylmällä puolella vintillä on ollut aina. Löytö varmisti sen.
Se piti jännää ääntä. Eräänlaista naksutusta ja korkeaa "vinkunaa tai kirkumista".
Se on tosi pieni, kuin minikokoinen nahkainen hiiru. Kumihanska kokoa M.
Kovasti hanakasti se kiipesi puuhun.
Pikkuinen bät vipeltää suojaan.
Siellä se kuvan keskimmäisessä rungossa on, melkolailla keskellä kuvaa. Jos puissa olisi noita enmmänkin tai vaikka isompia, niin vaikea niitä olisi havaita.
Nyt alkaa armoton siivous yllätysvieraan jäljiltä.
***
Vanhassa talossa asuu lepoiden, hämähäkkien, kissain ja koiran lisäksi luontoharrastaja kera miehensä ja toivoo kommentteja toisilta samanmoisilta ja muilta blogin vierailijoilta.
Tosi hienot ja mielenkiintoiset kuvat! Lepakkoja en tosin tunne!
VastaaPoistaMeillä lapsuuskodissa lepakot lentelivät valkoista kuivumasa olevaa lakanapyykkiä kohti vaikka niitä ei muuten näkynyt koskaan. En edes tiennyt missä ne oleilivat.
Tiesitkö, vai oletko tarkoituksella jättänyt sananvahvistukset kommentteihin, joskus ne ovat niin kinkkisiä lukea että pitää yrittää monta kertaa.
Tervehdys, Vikki!
VastaaPoistaJos ne teidänkin lepakot viettivät päivänsä seinänraossa ja illan tullen lähtivät lakanalennolle.
Vikki, en tiiä, mitä tapahtui. Onko sananvahvistus tuo yksi vaalealla alustalla oleva lause? Miten saan sen pois? Kiitos, kun huomasit ja huomautit.
Kyllä tässä on taas opetteleminen : )
Laitoin tuonne siun ekaan postaukseen sen ohjeen meet vain hallintapaneelin kautta. Se tulee siis aina kun pistää kommentoi toiselle, ne on niin hurjan kinkkisiä ja vaikeita välillä lukea ja toistaa että välillä luovutan ja jätän kommentoimatta. Miulle myös kerrottiin että ne olivat päällä.
PoistaJos menee sormi suuhun bloggerin kanssa, poikkea naapurikylässä, niin ihmetellään yhdessä. (Minäkin lintsasin onkikilpailuista, lojuin terassilla ja luin, EKA kertaa koko kesänä)
VastaaPoistaVikki, kiitos!
VastaaPoistaLaiskiainen teki vihdoin sen, eli tein korjauksen. En olisi osannut, enkä tiennyt. Oli hienoa, kun neuvoit.
Tiinatei, kutsun itseni joku päivä teille kylään, olet myös tervetullut meille : )
Onkikisat jäivät väliin, harmi sinällään. Oli niin kovat duunit meneillään muualla. Ensi vuonna osallistutaan, eikö?
Mukavia lukuhetkiä, se on yksi elämän suurista nautinnoista. Lukeminen. Sitä on onneksi ehtinyt iltaisin tehdä.
Voi miten pelottava ja ihana tuo lepajainen voi olla!!! Harvinaista herkkua yleensäkään että näkee semmosen, puhumattakaan saa sen käteen... t. K.
VastaaPoistaEi lepattimia tarvitse pelätä, kun vain muistaa, ettei ota niitä paljaaseen käteen.
VastaaPoistaMutta, kyllä. Ihania ne ovat : )
moi hyvä bloki ja hyviä lepakko kuvia oli nätit hanskat oli sulla .itse en oo lepakoita nähnyt
VastaaPoista