Hiljaiseloa

ja höpsis!

Opiskelu on vienyt niin vallan mukanansa, että blogi on jäänyt kokonaan päivittämättä. Kevät saa ihmeitä aikaan ja opinnotkin alkavat olla hyvällä mallilla. 

Viime maanantaina oli varsinainen perhospäivä ja tällä viikolla luontoa on tarkkailtu urakalla. 

22.4.2013 Etelä-Karjala, nokkosperhonen. Kaikki perhoskuvat samalta päivältä.

Neitoperhonen. Näitä oli useissa eri paikoissa pariskuntina. Kisailivat ylös ja alas, jonka jälkeen lentelivät erillään palatakseen taas yhteen.

Sitruuna huilimassa.

Herukkaperhonen. Näitä oli myös pariskunta. 

Tätä yritän tunnistaa. Ensin ajattelin sen olevan joku paksupää, mutta viiksien päässä ei ole pampuloita. Kävin kirjastossa tutkailemassa perhoskirjoja ja nyt epäilen sen olevan jonkinsorttisen yökkösen. Tunnistuksia otetaan kiitollisuudella vastaan.

Kohta lähdetään taas koiran kanssa kierrokselle katsomaan Pohjois-Karjalan luontoa. Toivon mukaan sattuisi matkalle myös eläväisiä kuvattavia. Mökin pihalla näin tänään ensimmäisen kerran mustarattaan (mustarastas). Lieneekö se pistänyt yön pimeyden väistyessä varsin nautittavan laulukonsertin pystyyn? Pari peippoa, rouva ja herra, dyykkasivat lehtikasoja ja pikkuinen punarinta piipahti vaapukkapensaan oksalla.

Ihana kevät!



Tietääkö kukaan? Mikä elukka kerää eväitään korkeille paikoille?

Raparyöppäiden eli rapautuneiden rapakivien päälle on kasvanut puita. Puut on kaadettu ja nyt hakkuualueen keskellä, ehkä maaston korkeimmalla kohdalla, kannon nokassa ja sen ympärillä on jonkun elukan ruokavarasto. Mutta minkä?

Kahta sorttia kuivattua sammakkoa kannon nokassa. Tavallinen ja rupikonna. Sekä möyhennetty hiiri tai myyrä. Mystinen löytö.