Pöpeliköstä löytyi jonkun lintueläimen maalliset jäänteet. Yksi sulka oli otettava mukaan. Ensin se kulki kameralaukun sivutaskussa, mutta näytti möyhääntyvän reissun aikana tuusan nuuskaksi. Siis sulka hattuun.
Minkä linnun sulka mahtaa olla kyseessä?
Naapurin mielestä kaukaa katsottuna näytti, kuin olisin kantanut yksipiippuista haulikkoa selässä. Sulka lippiksen takaosassa. Tähtäilen elukoita vain kameralla, heh. Kylälle muutettuamme olin kauhuissani, kun tussariäijiä kulki kylänraittia. Nyt se ei enää säikytä.
Näsiä eli riidenmarja, Daphne mezereum. Myrkyllinen!
Lapsena pikkuserkun kanssa löysimme ennen näkemättömiä, "erikoisia" ja kauniita kukkia. Äitienpäivän kunniaksi tietenkin päätimme viedä kauniit kukat äideillemme. Yritimme katkaista kukkaa, huonolla menestyksellä. Hirmuisen sitkeä varsi. Päätimme purra varren poikki. Vuorotellen purimme vartta ja syljeksimme. Iso urakka! On nimittäin erinomaisen pahanmakuinen kasvi, puuvartinen ja erinomaisen myrkyllinen, kuten tulimme nahkoissamme tuntemaan. Kummallekin äidille piti saada oma kukka...
Mettyyreissumme jälkeen vanhempamme ihmettelivät, kauniit kukat maljakoissaan, mikä tyttöjä vaivaa. Miten kummallakin on pamahtanut sama tauti yhtäaikaisesti? Kummallakin kuumetta, oksenneltiin ja ripuloitiin. Joku hoksasi näsiän...ja pakkohan se oli tunnustaa, että purtiin varret poikki. Melko vetämätön olo oli, kieltämättä. Saimme todennäköisesti Samariinia tai asperiinia, nehän auttavat vaivaan, kun vaivaan. Nykyään lapset lähettettäisiin pilliautolla lasarettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti