Mökkiprojektin edetessä tehtävänäni on siivoaminen, ruuanlaitto ja jaloista pois pysyminen ja pomottamisen välttäminen. Se on vaikeinta.
Ns. luppoaikoina, jolloin en tee ruokahankintoja luonnosta, koiran kanssa lähdemme tutkimaan ympäristöä. Kumpikin nautimme siitä suunnattomasti ja rakentaja myös.
Pohjois - Karjala, 20.7.2012
Retkemme suuntautui tuntemattomille seuduille, mukana kartta ja seikkailumieli.
Kinttupolkuja ajellessa, heinikon pyyhkiessä auton kylkiä, ikkunasta saattoi havaita kaikenlaista kuvattavaa.
Variksenmarja Empetrum nigrum.
Pohjoisessa kutsuivat marjoja kaarnikkamarjoiksi ja muistelisin joskus ostaneeni Rovaniemellä kaarnikkamarjamehua myyjäisistä. Jamiii!
Vaan mitäpä näkyi tiellä? Suseksen jälki, itse canis lupus?
Kuvan perusteella jäljestä ei voi sanoa mitään, mutta livenä se näytti isohkon koiran tassun jäljeltä. Jälki oli tuore, koska vettä oli tullut edellisenäkin päivänä taivaan täydeltä. Hu aaa! Kipinkapin autoon takaisin, varsinaiset luontoretkeilijät.
Auto seis ja hopusti kuvaamaan kimalaiskuoriaisia.
Toisella oli selvästi vaikeuksia nousta lentoon, sillä toinen työnsi toista käyntiin.
Vaan mitäpä näkyi tiellä? Suseksen jälki, itse canis lupus?
Kuvan perusteella jäljestä ei voi sanoa mitään, mutta livenä se näytti isohkon koiran tassun jäljeltä. Jälki oli tuore, koska vettä oli tullut edellisenäkin päivänä taivaan täydeltä. Hu aaa! Kipinkapin autoon takaisin, varsinaiset luontoretkeilijät.
Auto seis ja hopusti kuvaamaan kimalaiskuoriaisia.
Toisella oli selvästi vaikeuksia nousta lentoon, sillä toinen työnsi toista käyntiin.
Vaan mitäpä alkoi suihkia ympäriinsä. Isoja perhosia!
Näiden näkemisestä olen haaveillut. Ja kyllä ne ovatkin kauniita ilmestyksiä.
Keisarinna?
Näiden näkemisestä olen haaveillut. Ja kyllä ne ovatkin kauniita ilmestyksiä.
Keisarinna?
Olipa siulla antoisa kuvausreissu! Elämää luodaan ja elämän loppuhetkiäkin!
VastaaPoistaPitäiskö tässä hankkia vielä tassukirjakin tällaisenkin varalle :) Kuvausinnostuksen lisääntyessä mielenkiinto kaikkea liikkuvaa ja liikkumatontakin kohtaan vain lisääntyy ja kirjasto kasvaa. Mikä se onkin, niin kirjaa on vaan niin kivempi pitää kädessä kuin etsiä netin syövereistä tietoa :)
Vikki, kirjoja kannattaa hankkia aina. Luontokirjoja, eikä tietysti muitakaan, ole koskaan tarpeeksi : )
VastaaPoistaKirjoja plaraillaan, kunnes keksivät niin pienen, veden ja pakkasen kestävän kannettavan, josta näkee kaikki eläinlajit, äänet ja tassun jäljet. Ja voi vielä paikantaa ittensä.
Sitä odotellessa voisi hankkia kirjan, Mikä tästä meni? Siinä on elukoiden tassun jälkiä ja kuvia jätöksistä. Oletko kuullut?
Selviskö susihukkasen jälki, mikä se oli? En yhtään ihmettele, jos susinen olikin ihan itessään! Variksenmarjat näyttää mehevän kuultavilta...Ja pörriäiskuva on hauska, missä toinen yrittää auttaa "toista lentoon" :D :D t. k
VastaaPoistaVoi, mitä perhosia! En oo ikuna nähnyt tuollaisia väriläiskiä!
VastaaPoistaHyvältähän tää blogi näyttää. Ittellä vielä jokin laiskuus vaivaa, tms.
Pirjo, laiskuutta lienee ilmassa.
PoistaJotenkin ei meinaa millään upota uuden blogin hienoudet ajatukseen. Mut eiköhän myös tästä koppeu'uta. Kait se vieläkin harmittaa, se Vuodatuksen suuri pamaus.
K, kyllä se varmaan oli ite suses. Siellähän niitä itärajan tuntumassa pyörii. Venättälle ei ole tuosta montaa kilometriä.
VastaaPoistaNyt on oikea perhoskesä! Ja näkyy noita muitakin mokkiisii olevan runsain määrin.