sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Metsä

Syksy. Ah, ihana syksy.

Yllätys. Metsiköt ovatkin kadonneet ja tilalle on tullut hakkuuaukeita. Onneksi sysimetsiä ja muita metsälämpäreitä vielä riittää koluttaviksi. Niissä kasvavat sienet.
































Violettiseitikki, Cortinarius violaceus. Jalassa näkyy kanelin väristä itiöpölyä, samoin kepulan päällä sienen alla. Sieni asuksi nuorehkossa kuusikossa. Paikalla on vieläkin näkyvissä metsäkoneen tai rattorin mentävä aukko ja umpeen kasvaneet koneen jättämät urat.



Ilmeisesti kuvia olisi pitänyt käsitellä, jotta niihin olisi saanut näkyviin oikean värin. Nimenomaan väri kiinnitti huomiota matkan päähän. Seitikin väri on livenä kerrassaan upea, heleä, syvä violetti. Jalka on hauska nuija. 


























Nuijasieniä, joku lajike? Olisin ikikiitollinen, jos joku tietäsi, mitä nämä ovat? Ne ovat noin 5 - 6 cm korkeita, hieman läpinäkyviä pätiköitä.

Kasvupaikka on aarnimetsä, sellainen mitä aarniometsällä ymmärrän. Koskemattoman näköistä aluetta, Etelä - Karjalassa.


































Nuijien löytöpaikka. Siinä on koirallakin ihmettelemistä, pystysuoran kallion korkeudessa. Paikassa on tunnelmaa.

































Alempaa, nuoresta kuusikosta, löytyi sinappihaperoita, Russula ochroleuca. Sienet aiheuttivat riemunläikähdyksen: keltahaperoita. Mutta niiden aika on jo kesällä. Näiden keltaisuus on lämpimämpää, kuin sekaan olisi heitetty pikkuisen punaista. Tarkistus sienikirjasta varmisti asian. Emme keränneet näitäkään syötäviksi.

Aarnimetsissä riittää ihasteltavaa. Vanhalla lakoontuneella rungolla riittää kasvajia ja kaivelijoita.










 






























Haarakkaat.

"Ryhmä On heterogeeninen; siihen kuuluu monia sukuja ja heimoja.
...
Ennen katsottiin kaikkien keltaisten haarakkaiden olevan hyviä ruokasieniä. Nykyisin tiedetään, että keltaisia lajeja on monta, ja niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Muutamat lajit ovat enemmän tai vähemmän kitkeriä ja ainakin yksi laji on myrkyllinen.
On siis varminta jättää poimimatta kaikki keltaiset haarakkaat."

Sanovat alempana mainitut Pelle ja Hans.


Olisiko ollut tikka nakuttelemassa tai supikorva eli -koira kaivelemassa. Nallukan kaivannoksi liian pienet säleet, luulisin.




 Jäkäliä? Ja ketunleipiä?
































Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis, trattkantarell, lehter-kukeseen
Latinan cantharum: pikari, tubaeformis: trumpettia muistuttava, 
Pelle Holmberg -Hans Marklund, Sieniopas, Otava

Kaverina rattikanttarelleillä on rustonupikas, Leotia lubrica.

Tätä kirjoittaessa radiossa puhutaan Luontoliiton vastustamista, Metsähallituksen tekemistä hakkuista. Jopas osui ajankohtaiseen aiheeseen.

Ah, onkin tullut pyörittyä boreliaarisessa metsässä.





6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, kommentista ja vierailusta!

      Lisään sinut seurattavien listalle, hienoja luontokuvia on sinullakin : )

      Poista
  2. Tulipa taas sienitietoutta kerrakseen. Hienoissa maisemissa olet liikuskellut!
    löydettiin eilen yllättäen mustia torvisieniä ja ihan mökin liepeiltä, että olin iloinen. Nyt ne ovat tuolla pannuhuoneessa menneet ihan pienen pieniksi.
    Noista "nuijasienistä" en kyllä osaa sanoa yhtään mitään!
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Syksyn raikkautta hehkuvia kuvia, näyttää olevan kyllä komiat maisemat teillä! Käytiin vastikään metsässä, jossa puut on kaatuneet ja kasvaneet omaan tahtiinsa, ihmisen jälkeä ei näy. Mikään ei korvaa metsän tunnelmaa :) t. K.

    VastaaPoista
  4. Huomenta, Vikki!
    Hyvä löytö, nyt saattekin torvet aina samasta paikasta:) Ne ovat paikkauskollisia.
    Mukavaa alkuviikkoa siullekin!

    Huomenia Koolle!
    Jep. Täällä riittää katseltavaa : )
    Mutta niin on hyvät retkeilymaisemat sielläkin. Kävittekö Kurkkujen takana, kärjessä? Siellä ainakin on ollut aivan mahtavat sysmetsät. Totta rutajat, kuomasein, mikään ei korvaa sitä tunnelmaa.

    VastaaPoista
  5. En olekaan näköjään käynyt täällä muutamaan päivään kun on ilmestynyt mielenkiintoisia postauksia kuvineen. Täytyy syventyä tutkiskelemaan. Mahtava kallioseinämä tuossa alimmaisessa kuvassa. Metsän tuoksu ja hiljaisuus rentouttaa kyllä mielen.

    VastaaPoista